Vilja on jo
puitu, mutta apila vielä kukkii. Kapustarintaparvi kipittää mulloksella,
sinisuohaukka partioi peltojen yllä. Kaukoputkien rivi seuraa kaukana siintävää
hanhiparvea. Etelään, etelään. Kesän vihreys hiipuu, mutta vielä aurinko
iltapäivisin lämmittää.
Käännän
kasvoni korkealle. Suuret siivet havisten saapuu valkolintujen pari.
Laskeutuvat sänkipellolle, oljenkeltaiselle, jonka syyskuun valo saa hehkumaan.
"Isä,
miksi joutsenet ovat valkoisia?" kysyi pikkupoika, käsissään halvat,
pienet kiikarit – ensimmäisensä. Nyt riippuu kaulassa jo Swarovski, mutta
samanlaiset ovat siivekkäät kuvassa.
"Koska
joutsenilla on talven lumi höyhenissään. Kun ne lähtevät, jättävät valkoisen
tänne Suomeen." isä vastasi. "Ja kun keväällä palaavat, vievät lumen
mennessään."
Pojalle
kelpasi vastaus. Vaiti jäi katselemaan keväisiä valon tuojia. Ikiomien pienten
kiikariensa lävitse. Hyvin ei niillä nähnyt, ja sormenjäljet pilasivat kai
senkin vähän, mutta sillä ei ollut merkitystä. Ei vielä silloin. Sillä silloin
– silloin syttyi pojan sydämeen ihmeellinen hehku. Silloin syttyi rakkaus
lintuihin.
Minä olin se
pikkupoika. Ja joutsen, se oli silloin ainut tuntemani valkoinen lintu. Nyt tiedän,
että niitä on muitakin. Jalohaikara, tunturipöllö ja niin edelleen.
Jalohaikarankin olen jo nähnyt, monestikin, mutta jostakin syystä joutsen
tuntuu kuitenkin aina valkeammalta. Ja tänä päivänä minä ymmärrän, ettei isä
kai milloinkaan ollut oikeassa. Joutsenia näkee täällä vielä lumen tultuakin.
Ja nuoret joutsenet, eivät ne ole valkoisia alkuunkaan. Mutta en minä tahdo
ajatella sitä. Tahdon vain upota nostalgiaani ja elää sen kevään vielä kerran
uudelleen. Ja uudelleen.
Etsin
joutsenparin kiikareihini. Havisuttelevat siipiään ja kurkuistaan kaikuu syksyn
sointi. Silmäni kostuvat, en tiedä miksi. Ehkä se on ikävä kauas, ikävä
erämaahan. Tai ehkä se on vain tuulinen sää.
Oikeasta
erämaasta tämä pelto on kyllä kaukana. Kasvaa siinä reunalla rikkaruohoja ja
kapustarinta huutaa, mutta taivaanrannassa siintävät tehtaan piiput.
Moottoritie kuuluu tännekin. Kuitenkin korkealla sinisellä taivaalla hehkuvat
valkopilvet ja oljenkeltaisella peltomaalla astelevat jylhät joutsenet. Ennen
pesivät vain erämaalla, mutta nyt kelpaa jo pikku lampare kaupungin laidalla.
Eivät joutsenet ole enää niitä kaukaisia haavekuvia ja tuulahduksia äärettömien
taipaleiden takaa, joita ne silloin olivat. Kun minä olin se pikkupoika. Se,
joka rakastui lintuihin eräänä kauniina keväänä kauan sitten. Se, joka uskoi
talven lumen tarttuneen valkolintujen siipisulkiin.
Räpäytän
silmiäni ja kyynel imeytyy takinkaulukseen. Kaukoputkiinsa tuijotteleva
kanssaharrastajien rivi ei kai sitä huomaa. Osa katselee joutsenia, osa hanhien
auroja. Joku yrittää laskea kapustarintojen määrää.
Suuntaan
Swarovskini joutseniin ja katselen hiljaa. Kohta nousevat jälleen siivilleen,
sänkipellon aika on ohi. Lipuvat kuin valkoiset laivat ääneti yli tehtaan
piippujen, ohi kaupungin ja lampareen sen laidalla. Ovatko pesineet siellä,
kuka tietää. Vai tulivatko kaukaa pohjoisesta, Lapin perukoiden kirkkaalta
erämaajärveltä. Sieltä, minne valkolinnut mielikuvissani kuuluvat, sieltä,
missä laulujoutsenen alkukoti on.
Sininen,
korkea taivas ja pilvenhaituvat. Aurinko laskee pellon taa. Kapustarinnat ovat
hiljenneet, sinisuohaukka lentänyt pois. Etäältä kuuluu vielä hanhien kajatus.
Hämärtyvään iltaan katoavat joutsenet, kumea törähtely vaimenee, siipien havina
häviää. Etelään, etelään. Pakoon talvea ja kylmää, pakoon lunta. Seuraan
joutsenia kiikareilla niin kauan, kunnes en erota niitä enää. Näen
ilta-auringon punaaman taivaan ja kaksi etäisyyteen loittonevaa hahmoa.
Hetkessä unohdan tehtaan piiput ja moottoritien mölyn, hetkessä hulmahtaa
sydämeeni hartaus ja sieluuni lipuu erämaan rauha. Auringonlaskussa näyttävät
valkolinnutkin tummilta ja hymyilen hiljaa. Räpäytän silmiäni ja sekunnin
murto-osan ajan olen näkevinäni sen – ehkä pellolle jäi joutsenten höyhenistä
hitunen valkeaa. Ehkä isä oli sittenkin oikeassa.
Osallistuin
tällä tekstillä Birdlife Suomen ja Elenian järjestämään joutsenaiheiseen
kirjoituskilpailuun. Koska kilpailu on nyt ohi ja voittajat julkistettu (olivat
muuten hyviä tekstejä, kannattaa lukea!), ajattelin julkaista tämän täällä.
Vähän tosin muokkasin alkuperäistä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti