Ruskan lähtötilanne on tämä: hukkalasta odottava Inka
pakoilee metsissä, samoin hänen paras ystävänsä Aaron hukkatyttöystävänsä
Matleenan kanssa. Porukkaan kuuluvat myös Inkan veli Duke sekä muita hukkia.
Ei-hukista tärkeäksi hahmoksi nousee Werecaressa vaikuttava Eino Teräs, ja
ilmestyypä mukaan myös aiemmissa kirjoissa esiintynyt Nikolas Hallas.
Siinä missä Kuurassa elettiin pääosin nuorten kotikaupungissa
Kuurankerossa, ja Kajossa metsissä sekä Jahdin ”hukkalaitoksessa”
Myrskynsilmässä, Ruskassa tapahtumapaikkoja on suurempi arsenaali. Jyväskylästä
päädytään Muuramen kautta Helsinkiin, ja paikkakuntien vaihtuessa myös panokset
kovenevat. Werecare haluaa Aaronin yhdeksi johtajistaan, ja Inka taas kykenee
kontrolloimaan lykantropiaansa, missä saattaisi piillä mahdollisuus: voisiko
virusta vastaan kehittää lääkkeen ja päästä lopullisesti eroon lykantropiasta?
Mutta hommat eivät suju yksinkertaisesti, tietenkään. Itse kukin joutuu tarinan
edetessä kiperiin tilanteisiin eikä verenvuodatukseltakaan vältytä.
Ruska on kaikilta osin erittäin onnistunut paketti.
Juonenkäänteet ovat koukuttavia, hengästyttäviä ja tunteisiin vetoavia, eivätkä
kuitenkaan laskelmoituja. Kaikki mitä valitin hahmojen ärsyttävyydestä
edellisten osien arvosteluissa, voi tämän kirjan kohdalla unohtaa. Hahmot ovat
kehittyneet heitä kohdanneiden tapahtumien myötä, ja vaikka he eivät
edelleenkään ole täydellisiä ihmisiä (kuten ei kukaan oikeassakaan elämässä),
heitä ymmärtää. Myös tietyistä sivuhahmoista paljastuvat uudet puolet ja
yllätykset ovat uskottavia ja tukevat kokonaisuutta. Tämän trilogian hahmoissa
parasta on juuri heidän inhimillisyytensä. Tarinassa ei ole varsinaisia
sankareita, päähenkilöt tekevät virheitä ja pelkäävät, heillä on heikkouksia
kuten meillä kaikilla. Myöskään tarinan ”pahikset” eivät ole pelkkiä pahiksia –
kaikki pahiksethan ovat hyviksiä omasta näkökulmastaan ja toimivat siten, kuin
heidän mielestään on parasta. Pahisten ja hyvisten rajat häilyvät tässä
tarinassa tehokkaasti.
Kokonaisuutena Kuura-trilogia on hyvin yhteiskunnallinen. On
hukkia jahtaava järjestö Jahti, hukkia puolustava järjestö Werecare sekä tässä
viimeisessä kirjassa vielä Ihmisen puolella -niminen järjestö, joka on
huolissaan ihmisten turvallisuudesta. Okei, tämä on fantasiaa, mutta
lykantropian tilalle voisi laittaa ihan minkä tahansa ”erilaisuuden” oikeasta
maailmasta: vaikkapa maahanmuuttajat, seksuaalivähemmistöt jne. Ihmisen
puolella -järjestö (vai oliko se virallinen ”järjestö”, anyway) toi ainakin
itselleni vahvasti mieleen Soldiers of Odinin. Kohtaus, jossa Inka ja kumppanit
ovat lähijunassa Helsingissä ja vaunuun astuu Ihmisen puolella -aktivisteja,
oli oikeasti yksi teoksen kuumottavimpia, varmasti siksi että siihen oli niin
helppo samastua (helpompi kuin tulitaisteluihin yms. jollaisissa en ole koskaan
ollut).
Kaikesta yhteiskunnallisuudestaan huolimatta Kuura-trilogia
on samalla myös viihdyttävä. Ja koukuttava. Itselleni osuu harvemmin kirjoja,
joiden lukemista odotan kieli pitkällä, mutta tämän kanssa kävi niin. Olin
päässyt sunnuntai-iltana Jahtitalo-kohtaukseen ja maanantaina oli työpäivä! Se
työpäivä mateli suunnattoman hitaasti, kun odotin iltaa, että pääsen lukemaan
Ruskan loppuun. Odotin sitä samalla innoissaan ja ahdistuneena, koska
Jahtitalo-kohtaukset olivat noh…jotenkin ne iskivät minuun henkilökohtaisesti
erittäin syvälle. Tämä oli itselleni itkettävin ja ahdistavin kirja sitten
Tähtiin kirjoitetun virheen. Sellainen, jonka jälkeen jonnekin sisälleni jäi
ontto kolo ja tyhjyys. En sitä sen paremmin voi kuvailla. Vieläkin itkettää,
kun ajattelenkin sanoja ”Meillä on ollut kaikki”, vaikka sain kirjan loppuun jo
monta päivää sitten. Jos olisin näyttelijä ja minut pitäisi saada itkemään
kohtauksessa, pitäisi lukea vain vähän Ruskan tiettyjä sivuja…
Kieliopista en jaksa tämän teoksen kohdalla nillittää.
Kielelliset puutteet, joista mainitsin edellisten osien kohdalla, eivät
häirinneet tässä, joten oletettavasti niitä ei ollut. Kohdat, joissa jokin
puhekielinen ilmaus häiritsi, ovat laskettavissa yhden käden sormilla.
Ruskalle annan täydet 5/5 tähteä, ja koko Kuura-trilogialle
tässä vaiheessa 6/5. Kiitos tästä kirjasarjasta, ja tämän myötä odotan innolla,
mitä luettavaa Pitkäkankaalta julkaistaan tulevaisuudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti